Kaksitoista päivää ennen meidän 20-vuotispäiväämme seisoimme tuomarin edessä. Kun kysyttiin, vahvistaisiko mieheni, että avioliitomme oli peruuttamattomasti rikki, hän sanoi kyllä; minä sanoin ei. Kun sain mahdollisuuden selittää, kerroin rekisteriin, että olin rukoillut avioliiton eheytymisen puolesta vuosia, tiesin, että tulisin olemaan kunnossa, koska Jumala piti huolen minusta…
Jokainen meistä, niin tuhlaaja kuin odottava puoliso, tietää, että sillä toisella henkilöllä on vahva ote tuhlaajasta. Me tuhlaajat voimme sivuuttaa sanomiset aviopuolisoltamme, mutta pienikin vihjaus toiselta mieheltä tai naiselta saa meihin vauhtia. Kun katsomme syytä tähän…
Lopullinen vastaus on joka tapauksessa se, että en mennyt naimisiin sen toisen naisen kanssa, koska syvällä sisimmässäni tiesin sen vääräksi. Olimme Charlynen kanssa eronneet ja maailma ja laki sanoivat, että mene eteenpäin, mutta jokin muistutti minua, että olin edelleen naimisissa…
nyt on menossa vuoden vaikein kuukausi miehille ja naisille, jotka seisovat ja rukoilevat Jumalan eheyttävän heidän avioliittonsa. Saamme päivittäin monia sähköposteja lannistuneilta odottavilta puolisoilta. Tutkitaanpa joitakin syitä, miksi joulu on masentava aika hylätyille aviomiehille ja -vaimoille – ja miten Jumala voi auttaa sinua katsomaan asioita toisin…
Monen, monen vuoden avioliiton jälkeen mieheni kertoi minulle, että hän jättää minut. Olemme olleet laillisesti asumuserossa monien vuosien ajan, mikä mieheni mielestä on sama asia kuin olla avioeronnut. Tässä kuussa oli meidän 50-vuotishääpäivämme. Lähetin hänelle muutamia kuvia häistämme. Myöhemmin hän soitti onnitellakseen minua hääpäivämme johdosta. Sanoin, että olisimme nyt ulkona syömässä…
Kiitospäivä A oli viisi kuukautta lopullisen eromme jälkeen. Asuin motellissa. Se oli kaikista halvin paikka, jonka löysin. Ei kummoinen. Kun lähdin kotoa, kuvittelin eläväni loppuelämäni onnellisesti työkaverini kanssa. Tuo nainen lähti viettämään kiitospäivää perheensä luokse pohjoiseen. Minun juhla-ateriani sinä päivänä oli pakasteateria, jonka söin yksin pienen kokoontaitettavan pöydän ääressä. Sinä vuonna olin…
Jeesus eheytti kuolleen avioliittoni! Aikaisemmin luulin tuntevani Hänet. Luulin olevani hyvä ihminen ja mieheni petoksen uhri. Todellisuudessa olin myös osasyyllinen tapahtuneeseen. En etsinyt Jumalaa. En koskaan pyytänyt Hänen ohjaustaan. Tämän prosessin myötä sain mahdollisuuden tuntea Hänet. Hän paransi ja jatkaa haavojeni parantamista ja tekee työtään miehessäni joka päivä. En löydä sanoja kiittääkseni Abba-Isääni kaikista ihmeistä, jotka Hän on tehnyt minun ja perheeni hyväksi…
Tapasimme äskettäin mieheni kanssa, kun keskustelimme avioeropapereista. Keskustelu tuntui rankalta. MUTTA… puhuimme kolme tuntia! Kaksi tuntia puhuimme vain elämästä, menneistä, ja sain hänet nauramaan. Näin meidän kommunikoivan rankat asiat tavalla, jota emme ole koskaan ennen tehneet, käyttäen työkaluja, joita olemme kumpikin oppineet neuvonnasta…
Vaimoni jätti minut muutama vuosi sitten. Hän lähti tyttöjeni kanssa. Hän haki avioeroa ja lopetti yhteydenpidon, koska tyttäremme olivat vanhempia. Vähän ajan kuluttua minulla oli syvä masennus ja esikoinen lakkasi puhumasta minulle tuntemattomasta syystä…
Aviomieheni huomasi, että minussa oli jotakin erilaista, muttei osannut sanoa, mitä se oli. Olen rukoillut, että Pyhä Henki ohjaisi minua ja että aviomieheni näkisi minut eri silmin. Hän kysyi, voisimmeko jutella. Hän sanoi, että aikoo silti kirjoittaa avioeropaperit, mutta haluaa antaa meille vielä viimeisen mahdollisuuden. Miten mahtavaa Jumalaa palvelemme! Ensin hän ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani […]
Jaa sivu ystävillesi!
© yksiavioliitto.fi