Suomessa ei vietetä kiitospäivää, mutta tämä teksti kertoo hyvin siitä, millaisia juhlapyhät saattavat olla tuhlaajille ja miten voi juhlia Herran kunniaksi. -Raisa

Suomennettu hartaudesta: Is your prodigal welcome at your home for the holidays?

Herra, minä pesen käteni, olen puhdas. Minä kierrän sinun alttariasi ja laulan sinulle kiitoslaulua, kerron kaikille ihmeellisistä teoistasi.
Ps 26:6-7

Tuntuu, että Herra johdatti minut kertomaan teille kolmesta peräkkäisestä kiitospäivästä elämässäni. Kutsutaan niitä juhlapyhiksi A, B ja C.

Kiitospäivä A oli viisi kuukautta lopullisen eromme jälkeen. Asuin motellissa. Se oli kaikista halvin paikka, jonka löysin. Ei kummoinen. Kun lähdin kotoa, kuvittelin eläväni loppuelämäni onnellisesti työkaverini kanssa. Tuo nainen lähti viettämään kiitospäivää perheensä luokse pohjoiseen. Minun juhla-ateriani sinä päivänä oli pakasteateria, jonka söin yksin pienen kokoontaitettavan pöydän ääressä. Sinä vuonna olin soittanut Charlynelle, voisinko tulla kotiin kiitospäivän illalliselle. Charlyne kieltäytyi sanoen “Meidän ei kannata enää teeskennellä.” Hän oli hakenut eroa ja oli todella vihainen siitä, mitä olin tehnyt perheellemme.

Vuosi myöhemmin saapui kiitospäivä B. Olin tavannut erään naisen ja yritin ottaa poissa olevan isän paikkaa vieraassa juhlapöydässä. Ruoat ja perinteet olivat todella erilaisia siihen verrattuna, mitä omassa kodissani olisi ollut. Vaikka kuinka yritin, olin kuin neliönmuotoinen palikka pyöreässä reiässä sinä kiitospäivänä. Naisen vanhemmat tiesivät, hänen lapsensa tiesivät, ja minä tiesin. Itse asiassa jokainen tuon pöydän ympärillä, allekirjoittanut mukaan lukien, tiesi, etten kuulunut sinne. Jotenkin kuvittelin, että Jumala katsoisi syntiäni läpi sormien. Hiljaa mielessäni kaipasin Charlynen tekemiä ruokia, sekä myös hänen läsnäoloaan.

Seuraavana vuonna kiitospäivänä C asuin yksin rivitalossa 160 kilometrin päässä perheestäni. Olimme Charlynen kanssa alkaneet pitämään vähän yhteyttä ja olin sanonut, että ikävöin perhettäni kiitospäivänä. Lauantaina kiitospäivän jälkeen Charlyne pakkasi koko kiitospäivän aterian ja kolme lastamme vanhaan autoonsa ja he toivat minulle kiitospäivän aterian. Kaikilla meillä viidellä oli ihana päivä.

Eli silloinko lähdin kotiin? En, Jumala kutsui, mutta vastustelin edelleen. Kesti melkein seitsemän kuukautta, vielä yksi muutto, ja paljon lisää sydänsurua, ennen kuin “tulin järkiini” ja menin taas naimisiin vaimoni kanssa. Haluan tänään kertoa kolmesta kiitospäivästä, mutta en kuvatakseni Bobin pahuutta vaan ylistääkseni Jumalan hyvyyttä. Tuhlaajapuolisosi todennäköisesti joko yrittää sietää tai sitten hän nauttii omasta A-, B- tai C-kiitospäivästään. Usein meidän täytyy käydä läpi A ja B päästäksemme C:hen.

Juhlapyhissä on kyse perheistä ja tuhlaajapuolisosi mieltä pommitetaan ajatuksilla kodista, lomasta ja onnellisuudesta. Me tuhlaajat emme yksinkertaisesti voi juosta tarpeeksi kauas päästäksemme pois muistoista tai pois Jumalan luota.

Tänä kiitospäivänä ja jokaisena päivänä ennen joululomia, ole erityisen herkkä kuuntelemaan Pyhää Henkeä. Älä seiso esteenä, että A- tai B-lomasta voisi tulla C-loma.

Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään. Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
Ps 100:4-5

Koska Hän elää,
Bob Steinkamp
Rejoice Marriage Ministries

Tein suuren virheen, kun annoin vihan, katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden kontrolloida itseäni, enkä kutsunut Bobia ensimmäiselle kiitospäivän aterialle eromme jälkeen. Voi, kunpa vain olisin kuunnellut Herrani ääntä ja kuollut omalle lihalliselle luonnolleni ja olisin osoittanut pyyteetöntä rakkautta aviomiehelleni. Vaikka teillä olisi asumusero tai avioero, kysy Herralta, mitä sinun pitäisi tehdä ja pitäisikö sinun kutsua puolisosi kaikkiin juhlapyhien tapahtumiin. Saatat tulla torjutuksi siinä hetkessä, mutta olemme kuulleet puolisoista, jotka ovat kuitenkin soittaneet myöhemmin ja kysyneet “Voinko vielä tulla syömään?” Älä ikinä epäile, mitä Pyhä Henki voi tehdä!

Rukoilen, että monet etääntyneet tuhlaajapuolisot ottaisivat vastaan vilpittömän kutsun: “Tule kotiin juhla-aterialle”. -Charlyne