Lähdin kotoa aikaisin, koska minulla oli aamupalaveri isäni hoivakodissa olevan saattohoitajan kanssa. Isäni oli määrä osallistua heidän ohjelmaansa sinä päivänä, ja järjestelyjä tehtiin, jotta hänet voitaisiin tuoda kotiin saattohoitoon. Matkalla hoivakotiin pysähdyin postitoimistoon noutamaan postia, jotta voisin lukea kirjeitä hänen sairaalavuoteensa vieressä istuessani, sillä päivästä oli varmasti tulossa vaikea.

Poistuttuani postista näin auringon yrittävän nousta itäiselle taivaalle. Taivas oli kirkas, lukuun ottamatta muutamaa valtavaa tummaa pilveä juuri auringonnousun edessä.

”Se”, ajattelin, ”on sama itäinen taivas, joka jonain päivänä repeää sekunnissa, kun Jeesus saapuu taas kokoamaan kansansa.” Se tumma kuoleman pilvi, joka kohtasi isääni sinä päivänä, häipyisi Jeesuksen tullessa. Kiitin Herraa siitä, että Hän rakastaa minua niin paljon, että kun aloitin tuota vaikeaa päivää, Hän käytti koko taivasta lähettääkseen viestin, vain minulle.

En voinut katsoa auringonnousua tummien pilvien takaa ajattelematta miehiä ja naisia, jotka rukoilevat, että Jumala ilmestyisi heidän avioliittoihinsa. Heidän taivaansa on pimentynyt vihamielisyyden, anteeksiantamattomuuden, asumus- tai avioeron pilvistä. Hylkäyksen, pelon ja vihan pilvet ovat nousseet heidän horisonttiinsa. Kuitenkin aurinko nousee taas, koska Poika (Jeesus) nousi.

Sinä iltapäivänä, kun saattohoidon kotihoito oli järjestetty, ambulanssi toi isäni kotiin pilvettömän taivaan alla. Kaksitoista tuntia myöhemmin isäni nosti vapaana olevan kätensä, viittasi huoneen yli ja meni Jeesuksen luokse. Kaikki tummat pilvet hänen elämänsä horisontilla hävisivät silmänräpäyksessä.

Aurinko tulee paistamaan taas kotonasi. Olosuhteista riippumatta, jos et menetä toivoasi etkä luovu Jumalasta.

Meni ihan hyvin, kunnes pimeys iski isäni hautajaisten jälkeen. Vaimoni, Charlyne, oli yhä isäni talossa auttamassa siivoamisessa, ja minä olin kotona yksin. Yhtäkkiä aloin ajatella, että mies, joka oli ollut isäni ja minut kasvattanut, oli poissa. Kuka tahansa, joka on menettänyt rakkaansa, voi ymmärtää, mitä kävin läpi. Minun piti ottaa esiin kuva auringonnoususta muistuttaakseni itseäni, että aurinko nousee taas.

Tietokone, jolla kirjoitan kotona, sijaitsee itään päin olevan ikkunan edessä. Katsoessani ulos juuri nyt, näen vain pimeyttä, mutta joka aamu Luojamme, Herra Jumala, tuo auringon esiin juuri oikeaan aikaan, ja pimeys häviää äkkiä. Minun tarvitsee vain odottaa Hänen aikatauluaan.

Mikä nimi nykyisellä pimeydelläsi on? Se voi olla avioliittovaikeudet, taloudelliset ongelmat, tuhlaajalapsia tai terveysongelmia. Jotkut, jotka lukevat näitä sanoja, elävät taloudellisessa pimeydessä eivätkä pysty maksamaan laskuja. Toiset elävät joka päivä masennuksen pimeässä yössä. Herra vie minut läpi surun pimeyden.

Tien löytäminen pimeydessä voi olla vaikeaa. Ei ole epätavallista kyseenalaistaa jokaista askelta, vaikka Jumala on luvannut ohjata meitä ja olla jatkuvasti apuna.

Olkoon tämä muistutus siitä, että aurinko nousee taas. Meillä ei ole mitään pelättävää, jos odotamme Herraa. Kun pilvet vyöryvät elämääsi, tummina ja raskaina, muista aina katsoa toisen auringonnousun lupaukseen.

Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona eikä kuu kirkasta sinun teitäsi, vaan Herra on sinun ikuinen valosi ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi. Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt.
Jes 60:19-20

Koska Hän elää,
Bob Steinkamp
Rejoice Marriage Ministries