Suomennettu hartaudesta: Prodigals do come home

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Luuk 1:37

Heinäkuun 7. päivä tulee aina olemaan minulle erityinen. Sinä päivänä tuhlaajani tuli kotiin. Tulen aina juhlistamaan tätä erityistä päivää joka vuosi, kunnes saan tavata Bobin taas Taivaassa.

Tuona päivänä tajusin, että se mitä olin rukoillut, tapahtui aivan silmieni edessä. En tiennyt, mitä odottaa. Jatkoin rukoilemista hiljaa, että Herra puhuisi minulle, mitä sanoa ja tehdä.

Jumala päätti, että tuona päivänä menisimme Bobin kanssa uudelleen naimisiin. Ihmeeni tapahtui aivan silmieni edessä! Ajatellessani sitä tällä hetkellä olen edelleen hämmästynyt kaikesta siitä, mitä Herra teki.

Jumala puhui Bobille toistuvasti, jotta tämä tottelisi Hänen suunnitelmaansa ja tarkoitustaan, niin että avioliittomme heräisi kuolleista. Sinä päivänä Bob sanoi, että Hän kuuli Jumalan äänen niin pakottavana, että pelkäsi olla tottelematta Jumalaa. Bob luovutti oman tahtonsa Herralle ja palasi kotiin.

Onko sinulla ollut sellaisia päiviä, että huudat Herralle ja pyydät Häneltä vielä yhtä lupausta Sanasta? Toukokuun 2. päivänä 1987 klo 15 – kyllä, kirjoitin päivämäärän ja ajan Raamattuuni – kysyin Herralta, niin kuin sinäkin, taas yhtä varmistusta siitä, että Hän toisi Bobin kotiin ja eheyttäisi avioliittomme.

Bob oli juuri kertonut minulle, että hän ja se toinen nainen aikoivat mennä naimisiin ja he suunnittelivat häitä. Sinä iltapäivänä luin Raamattuani ja Herra johdatti minut tähän kohtaan:

Ei sinun nimesi enää ole Hylätty eikä maasi nimi Hedelmätön, vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni ja maasi nimi Puolisoni, sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen.
Jes 62:4

Huudahdin ja aloin ylistämään Herraani! Niin kuin Hän puhui Jesajan kirjan luvussa 62 ja näytti, kuinka Hänen valtakuntansa perustettaisiin, pystyin näkemään Jumalan kyvyn parantaa ja eheyttää avioliittoni, joka näytti kuolleelta. Olin siinä pisteessä, etten välittänyt siitä, mitä Bob sanoi. Tottelin Herraa joka päivä ja odotin ihmettäni. Etsi Herraa ja Hänen jumalallisia vastauksiaan avioliitollesi. Seiso sitten lujana uskossasi, uskoen Jumalan voimaan.

Heinäkuun 4. päivänä 1987 (Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä) minulla ja lapsilla ei ollut mitään yhteyttä Bobiin. Muistan sen päivän. Vihollinen piinasi ajatuksiani sillä, että Bob oli toisen naisen ja hänen lastensa kanssa pitämässä hauskaa. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Herra oli suunnitellut perheellemme vain kolme päivää myöhemmin.

Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!
Luuk 1:45

Heinäkuun 7. päivänä 1987 Bob ajoi 145 km omasta kodistaan toimistolleni ja koputti toimistoni ikkunaan. Olin yllättynyt nähdessäni hänet. Menin takaovelle ja hän kysyi, voisinko lähteä lounaalle. Näin, että hän oli ahdistunut. Menin takaisin sisälle ja järjestelin asiat niin, että pystyin pitämään pidennetyn lounastauon.

Bob oli Pyhän Hengen puhuttelussa. Hänen sisimmässään riehui taistelu hyvän ja pahan välillä. Hänellä oli taistelu siitä, eläisikö hän synnin maailmassa vai tulisiko hän kotiin vaimon ja lasten luokse, jotka olivat rukoilleet hänen puolestaan.

Kun olimme vielä parkkipaikalla ja istuimme hänen autossaan, Bob pyysi minua lopettamaan rukoilemisen hänen puolestaan, koska hän ei pystynyt käsittelemään tuntemaansa tuskaa. Vakuutin Bobille, että rakastin häntä, mutten ikinä lopettaisi rukoilemista hänen puolestaan. Jatkoin kuuntelemista ja pidin suuni kiinni.

Yhtäkkiä Bob sanoi: ”Jotta olisit tyytyväinen ja jättäisit minut rauhaan, menen oikeustalolle sinun kanssasi juuri nyt ja haen avioliittolisenssin, jota voit pitää Raamattusi välissä, niin että tiedät että ehkä joskus tulevaisuudessa saatan tulla takaisin kotiin.”

Vau! En voinut uskoa, että Bob ehdotti sellaista ideaa, sillä hän ja se toinen nainen suunnittelivat häitään. Hän halusi vain rauhaa siitä kaikesta myllerryksestä, jota tunsi syvällä sisimmässään. Jumala laittoi hänet nurkkaan, jotta hän kuulisi Pyhän Hengen äänen ja suunnitelman tulevaisuudelleen.

Menimme oikeustalolle ja minä rukoilin jatkuvasti. Pyysin Herraa auttamaan minua puhumaan ja sanomaan juuri oikeat sanat.

Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä oli tapahtumassa. Haimme avioliittolisenssin ja Bob sanoi: ”Nyt sinun pitäisi olla tyytyväinen, joten lopeta rukoileminen minun puolestani ja jätä minut yksin. Jonakin päivänä menemme ehkä uudelleen naimisiin, mutta ei nyt.”

Sitten Bob vei minut uuteen suosikkiravintolaansa, jonka sain myöhemmin tietää olevan sen toisen naisen suosikkipaikka. Kun käväisin pois pöydästä muutaman minuutin ajan, Pyhä Henki puhui aviomiehelleni kovempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Kun palasin takaisin pöytään, Bob sanoi olevansa pahoillaan kaikesta siitä pahasta, jota oli tehnyt, ja että Jumala oli juuri puhunut hänelle. Hän tärisi. Hän sanoi, että hänen pitäisi tulla takaisin kotiin. Sitten hän kysyi, menisinkö naimisiin hänen kanssaan.

Menisinkö? En ollut uskoa korviani! Olin rukoillut ja paastonnut tätä hetkeä varten.

Sinä iltapäivänä menimme uudelleen naimisiin pastorimme toimistossa.

Vihkimisen jälkeen menimme Bobin vanhempien kotiin, kävelimme sisään ja pyysimme heitä arvaamaan, miksi olimme siellä yhdessä. Hänen äitinsä vastasi: ”Te menitte naimisiin!” Hän oli toivonut ja rukoillut, mitä olin puhunut, mutta ei ollut ikinä kertonut siitä.

Älä ikinä epäile, etteikö Herra tekisi samaa sinulle Hänen täydellisellä ajoituksellaan.

Herra teki sen meidän perheellemme ja Hän voi tehdä saman sinulle!

Tuhlaajat tulevat kyllä kotiin!

Rukoilen ihmeesi puolesta,

Siunauksin,
Charlyne Steinkamp
Rejoice Marriage Ministries