Suomennettu: Don’t let disobedience stop you
Vierailijan kirjoituksen on kirjoittanut joku odottava puoliso. Alla olevat näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä kuvasta Rejoice Marriage Ministries:n tai Steinkampien näkemyksiä.
Viime aikoina olen todella kamppaillut. On aikoja, jolloin olen ollut vihainen miehelleni, ja joskus jopa hieman turhautunut Jumalaan. Hävettää myöntää sitä, mutta se on totta. Olen ollut tässä tilanteessa useita vuosia, ja se alkaa todella painaa minua. Mukana on ollut monia epäonnistuneita yrityksiä, mutta se, mitä Bob sanoo heilurista, on niin totta. Viimeisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen mieheni vetäytyi yhä enemmän. Viime aikoina hän on lakannut vastaamasta viesteihini kokonaan, enkä ole kuullut hänestä moneen kuukauteen. Sydänsuru on kestämätöntä, ja joskus paholainen vakuuttaa minut siitä, että mieheni ei rakasta minua ja että minun pitäisi siirtyä eteenpäin.
Yhtenä näistä heikoista hetkistä hiljattain huusin Jumalalle ja sanoin: “Jumala, miksi et salli minun luovuttaa? Yritän luovuttaa ja jatkaa eteenpäin, mutta et anna minun tehdä sitä. Miksi??? Tämä ei ole reilua! Eikö minun pitäisi ansaita joku, joka rakastaa minua ja haluaa olla kanssani? Kuulinko oikein, kun sanoit, etten saa koskaan luovuttaa mieheni ja avioliittoni suhteen? Ehkä ymmärsin väärin, tai ehkä se oli vain omaa haluani. Kuulinhan oikein, kun lupasit eheytymistä… kun lupasit tehdä kaikki asiat uusiksi… kun sanoit tekeväsi tiet erämaahan ja joet kuivuuden keskelle? Herra, en näe yhtään merkkiä siitä, että lupaukset, jotka olet antanut minulle, toteutuvat. Avioliittoni tuntuu niin toivottomalta ja luvattu maa tuntuu niin kaukaiselta.” Tuossa hetkessä Jumala muistutti minua Mooseksesta ja israelilaisista. He vaelsivat erämaassa ilman ruokaa ja vettä.
Mutta israelilaisilla ei ollut vettä, ja siksi he ryhtyivät vastustamaan Moosesta ja Aaronia. He syyttelivät Moosesta ja sanoivat: “Kunpa mekin olisimme saaneet kuolla samalla kertaa kuin ne veljemme, joiden Herra antoi kuolla! Miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan? Tänne me nyt kuolemme karjoinemme kaikkinemme! Miksi te toitte meidät Egyptistä tähän kurjaan paikkaan? Eihän täällä kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenoita. Täällä ei ole edes vettä mitä juoda!”
4 Moos 20:2-5
Eikö tämä kuulosta tutulta? Eikö joskus tunnu siltä, että vaellat tuntemattomalla alueella ilman pelastuksen merkkejä? Joskus tilanteemme vaikuttaa niin toivottomalta. Mutta Jumala…
Herra sanoi Moosekselle: “Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan.”
4 Moos 20:7-8
Israelilaiset tunsivat, että heidän tilanteensa oli toivoton. Näytti siltä, että he kuolisivat erämaahan. Mutta juuri kun kaikki toivo näytti olevan mennyttä, Jumala ilmestyi. Hän tekee saman meille. Vaikuttaa siltä, että avioliittoni on kuollut, mutta Jumala ei ole unohtanut meitä. Hän ei ole jättänyt meitä erämaahan ja hylännyt meitä. Kaikki, mitä meidän tarvitsee tehdä, on huutaa Häneltä apua. Hädän hetkenä epätoivossani, kun huusin Jumalalle, Hän käytti ystävää muistuttamaan minua siitä, että avioliittoni saattaa nyt olla kuollut, mutta se ei tarkoita, että se olisi aina kuollut. Jumalamme on ylösnousemuksen Jumala. Hän herättää kuolleet asiat henkiin. Jumala ei jätä meitä, eikä Hän ole unohtanut meitä. Jumala haluaa sinun tietävän, ettei Hän ole unohtanut sinua tai puolisoasi!
Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä. Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: “Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?” Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen. Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: “Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan.”
4. Moos 20:9-12
Tottelemattomuuden takia Mooses ei nähnyt luvattua maata. Hän otti kunnian ja ylistyksen itselleen sen sijaan, että olisi antanut sen Jumalalle. Oppikaamme tästä esimerkistä. Yksi asia, jonka olen ymmärtänyt epätoivoni hetkellä, on se, että avioliittoni saattaa tuntua kuolleelta, mutta juuri silloin Jumalan kunnia ja voima voivat loistaa kaikkein kirkkaimmin. Jos olen tottelevainen, Jumala voi käyttää tätä toivotonta, kuollutta avioliittoa johonkin suurempaan kuin mitä voin koskaan kuvitellakaan. Siinä on kuitenkin avain. Minun täytyy kuunnella ja olla tottelevainen. En halua, että epärehellisyyteni estää Jumalan suunnitelmaa tai lupauksia, jotka Jumala antoi minulle monta vuotta sitten. Kun tunnet itsesi masentuneeksi ja haluat luovuttaa, muista Jumalan lupaukset sinulle äläkä anna tottelemattomuutesi olla luvatun maan edessä!
Stephanie
Pohjois-Carolina, USA